Reilu tunti ja viisikymmentä minuuttia
Ja sitten matkalaiselle tuli yhtä-äkkiä hirveä kiire. Kukaan ei vielä tiennyt minne, mutta lautta oli juuri lähdössä paikkaan, joka kuulosti tutulta ja vei mantereen puolelle.
Lyhyen lauttamatkan jälkeen matkalainen pysähtyy satamakadulle, etsii internetistä informaatiota, jota hän ja hänen paikallinen ystävättärensä on etsinyt jo kaksi päivää kummankaan löytämättä matkareittiä ja aikatauluja meren rannalla olevaan pikkukaupunkiin, jossa he ovat sopineet tapaavansa.
On kuuma. Ihmisiä juoksee numerolaput rinnassa ohi. Matkalainen hymyilee katukahvilassa olevalle naiselle ja kysyy voisiko hän auttaa, pitäisi päästä pieneen merenrantakaupunkiin, mutta aikataulua ei löydy internetistä. Mies, joka oli saanut kilpailusta pronssimitalin, sanoo, että aikataulu on bussipysäkillä.
- I will help you, sanoo nainen, jonka kaltaisia matkalainen on tavannut matkalla monta. Naisia, jotka neuvoo, auttaa, vie eteenpäin silloin, kun ei ole karttaa, kenttää tai puhelimessa akkua. Ystävällinen nainen kirjoittaa kyrillisillä kirjaimilla viereisen kylän nimen ja sieltä lähtevä bussin lähtöajan matkalaisen raamatulta näyttävään muistikirjaan ja sanoo, että matka viereiseen kylään kestää 10 minuuttia.
- You must hurry, sanoo ystävällinen nainen.
- Nooooou, I don´t like to hurry, vastaa matkalainen edelleen hymyillen ja kiittää kultaista auttajaansa. Matkalaisella on vessahätä.
-You have to, only now, it´s only buss today. Take taxi, it´s about 10 euros, go go!
Aamulla pestyt sandaalit vinkuvat kävellessä kantapäistä kuin koiran purulelu.
- 20 euros? No no no. I pay you 10.
- Taxi meter. Taxi meter.
- Aha, selvä, okei. 13 euros?
- No no, taxi meter, taxi meter. 19-20 euros.
Matkalainen huokaa, näyttää taksikuskille bussin lähtöajan ja paikan raamatun näköisestä paksusta muistikirjasesta
- Mä tuun kyytiin, ja nostaa itse laukun takapaksiin.
Taksikuski ärähtää, ei vihaisesti, vaan pikemmin korahtaa, kuin vähän ylipainoinen, kuorsaava mies istuutuessaan autoon mieluisalle matkalle lähtiessä, leukaa alaspäin painaen päästää äännähdyksen, joka ei ole korahdus, niin kuin olisi kyllästynyt tai hermostunut, tai kuolemassa, jos siitä nyt mitään korahdusta edes kuuluu, vaan korahtaen kuten koira. Koira, joka murahtaa saadessaan vielä ylimääräisen luun, ikään kuin jälkiruuaksi, jota ei oikeastaan jaksaisi edes syödä, vaikka herkullista onkin, koira, joka laskee luun hampaistaan maahan ja rojahtaa ei. Ei koirat rojahda. Mies rojahtaa. Istumaan. Mutta eihän auton penkkiin voi rojahtaa. Tai hetkinen, kylläpä voi. Sinne rojahdetaan istumaan sivuttain, suhteessa ajoasentoon, 30 senttiä vapaata pudotusta, tai puoli metriä, riippuu mahan paksuudesta. Uudessa autossa rojahdus pitää suunnitella, erityisesti se, mistä kohtaa ovea ottaa kiinni niin ettei vetäise rojahtaessaan ovea vasempaan polveen. Postiautossa oikeaan. Ja Englannissa. Siellä on vasemmanpuoleinen liikenne, kuten myös Thaimaassa. Voi ottaa kiinni yhtäaikaa ovesta ja hantuukista, jota käytetään rojahduksen vastakohtaisessa tapahtumassa, ähellyksessä.
Taksikuskin päästämä äännähdys muistutti ennemmin kuitenkin murahdusta. Tyytyväisen, kylläisen koiran murahdusta. Koira laskeutuu maahan luu hampaissaan, laskee luun ympärilleen vilkuilematta ja nyt! Nyt kuuluu se ääni, jonka taksikuski päästi! Koira vilkaisee ympärilleen, nuolaisee luuta, jota ainakaan taksikuski ei vie eikä hikinen matkalainen nappaa, luuta, joka on isohkon koiran iki oma luu.
Nyt! Taas! Se ääni! Kurkunpää kiinni tuotettu ääni, murahduksen ja äänellisen uloshengityksen välimuoto, huokauksen ja murahduksen kummallinen sekoitus. Taksikuski painelee nappuloita.
Ja sitten odotetaan. On kolmekymmentä astetta lämmintä ja odotetaan. Taksin ikkunat on kiinni.
Matkalainen ei katso kelloa. Hengittää toooooodella syvään sisään nenän kautta, pidättää hetken ja antaa keuhkojen tyhjentyä, tyhjemmäksi kuin yleensä.
Nyt odotetaan.
Kuski painelee uudestaan nappuloita. Mittarin valotaulussa lukee kahdella isolla kirjaimella EE. Kuski ei käynnistä autoa. Painelee mittarin nappuloita. Odottaa. Hakkaa rattia, nostaa kädet ilmaan ja huutaa.
- Mathothosthlathiethasmarialothothtosjethuth!
Laittaa virrat autoon päälle ja avaa ikkunat. Painelee nappeja uudestaan. Odottaa. Painaa nappeja. Taksikuski hakkaa rattia. Huokaa.
- Can´t go. Jeththuthlathiethaskothiesthoskthiethusmuththos!
- I agree, matkalainen vastaa, mutta ei tunnusta sadatelleensa. Ainakaan ääneen. Alle kymmenen minuuttia aikaa ehtiä bussiin.
- My bus leaves soon. I pay you 20 euros, please let´s go. Hurry, please, matkalainen sanoo.
Taksikuski on hiljaa hetken. Ei käynnistä autoa.
- My boss very angry, sanoo taksikuski aika hiljaisella äänellä.
Sitten he lähtivät. Todella lähtivät. Moottori ulvahtaen. Ohittivat ennen ensimmäistä risteystä yhden poliisiauton ja kuuden minuutin matkalla kaikki ne, jotka eivät olleet mutkan kohdalla. Taksi kurvaili niin että tuntui, oikoi mutkat, tööttäili ja ajoi aivan liian kovaa, mutta tilanteeseen nähden juuri oikein.
Matkan aikana käytiin keskustelu Suomen säästä, Kreikan helteestä, ihasteltiin molempien kotimaiden kauneutta ja ihmisiä. Matkailija kehottaa taksikuskia sanomaan vihaiselle pomolle terveisiä, että taksikuski on hyvä mies ja hän pelasti onnettoman matkalaisen, että tämä ennättää päivän ainoaan bussiin ja tapaamaan rakasta ystävätärtään.
- Or I was going to airport. You saved my trip. Thank you.
- Fak the taxi meter.
Perille saavutaan pari minuuttia ennen bussin lähtöä. On riittävästi aikaa ostaa kioskista lippu, asetella matkatavarat bussin tavaratilaan ja pyytää bussia odottaman kun ihan nopeasti matkalainen kipaisee vessassa. On riittävästi aikaa saada selville, että bussi ei ihan justiinsa mene sinne, minne matkalainen on menossa, mutta lähelle. Muutaman kilometrin päähän.
- Can you call someone to get you? kysyy bussikuski.
Matkalainen hymyilee ja sanoo kävelevänsä, jos matka on alle 5 kilometriä, näyttää peukkua,
- Or I can hitch hike.
- No no no, matkaa ei voi kävellä. Tietä pitkin ei voi kävellä, koska siinä ei ole tilaa.
Bussi lähtee matkaan. Todellakaan tietä ei ole suunniteltu kävelijöille, tuskin edes bussin ja henkilöauton kohtaamiseen.
Matkailija hymyilee ja ajattelee mielissään, että nyt seuraa matkan seikkailuosuus. Puolitoista tuntia aika miettiä mitä tehdä.
Seikkailu on kivaa niin kauan kun on kartta joko puhelimessa tai paperilla ja puhelin, jossa on virtaa ja verkkoyhteydet toimii. Nyt ei ollut. Ei paperikarttaa, puhelimesta akku vähissä ja verkko on huono.
Liftaaminen alkaa tuntua sittenkin huonolta vaihtoehdolta. Kaikki voisi mennä ihan hyvin, mutta ei oikein viitsisi riskeerata.
- AirBnB, hän keksii.
Matkailija lähettää halvimman majapaikan tarjoajalle viestin, jossa kysyy miten pääsee asunnolle pysäkiltä. Majapaikan omistaja vastaa heti ja lupaa tulla hakemaan.
- Tämähän meni helposti, ajattelee matkailija itsekseen, tyytyväisenä nokkeluuteensa.
Matkailija yrittää varata sovelluksen kautta majapaikkaa, mutta verkko ei toimi. Hän hermostuu vähän, koska haluaisi hoitaa heti varauksen kuntoon. Matkailija yrittää katsoa sijaintiaan, mutta puhelin ei jaksa ladata karttaohjelmaa.
Bussi pysähtyy ja kuski vinkkaa matkailijalle merkiksi, että tämä on hänen pysäkkinsä. Matkailija poistuu takaovesta, ottaa matkatavaransa aukinaisesta tavarasäiliöstä, jonka sulkeutuessa bussi jatkaa matkaansa.
- Tä?
Matkailija asettaa kantamuksensa keskellä tien risteystä olevaa puuta ja toteaa, että ei todellakaan ole pysäkillä, ainakaan sellaisella, jonka voisi pysäkiksi tunnistaa. Muistaa sitten ehdottaneensa kuskille, että tämähän voisi viedä hänet lähemmäksi matkailijan päämäärää, meren rannalla olevaa pikkukaupunkia, ei ihan vaikka perille saakka. Matkailija ottaa puhelimen ja näpyttelee viestiä majapaikan omistajalle.
Viesti ei ehdi lähteä. Loppuu akku.
Ja sitten matkalaiselle tuli yhtä-äkkiä hirveä kiire. Kukaan ei vielä tiennyt minne, mutta lautta oli juuri lähdössä paikkaan, joka kuulosti tutulta ja vei mantereen puolelle.
Lyhyen lauttamatkan jälkeen matkalainen pysähtyy satamakadulle, etsii internetistä informaatiota, jota hän ja hänen paikallinen ystävättärensä on etsinyt jo kaksi päivää kummankaan löytämättä matkareittiä ja aikatauluja meren rannalla olevaan pikkukaupunkiin, jossa he ovat sopineet tapaavansa.
On kuuma. Ihmisiä juoksee numerolaput rinnassa ohi. Matkalainen hymyilee katukahvilassa olevalle naiselle ja kysyy voisiko hän auttaa, pitäisi päästä pieneen merenrantakaupunkiin, mutta aikataulua ei löydy internetistä. Mies, joka oli saanut kilpailusta pronssimitalin, sanoo, että aikataulu on bussipysäkillä.
- I will help you, sanoo nainen, jonka kaltaisia matkalainen on tavannut matkalla monta. Naisia, jotka neuvoo, auttaa, vie eteenpäin silloin, kun ei ole karttaa, kenttää tai puhelimessa akkua. Ystävällinen nainen kirjoittaa kyrillisillä kirjaimilla viereisen kylän nimen ja sieltä lähtevä bussin lähtöajan matkalaisen raamatulta näyttävään muistikirjaan ja sanoo, että matka viereiseen kylään kestää 10 minuuttia.
- You must hurry, sanoo ystävällinen nainen.
- Nooooou, I don´t like to hurry, vastaa matkalainen edelleen hymyillen ja kiittää kultaista auttajaansa. Matkalaisella on vessahätä.
-You have to, only now, it´s only buss today. Take taxi, it´s about 10 euros, go go!
Aamulla pestyt sandaalit vinkuvat kävellessä kantapäistä kuin koiran purulelu.
- 20 euros? No no no. I pay you 10.
- Taxi meter. Taxi meter.
- Aha, selvä, okei. 13 euros?
- No no, taxi meter, taxi meter. 19-20 euros.
Matkalainen huokaa, näyttää taksikuskille bussin lähtöajan ja paikan raamatun näköisestä paksusta muistikirjasesta
- Mä tuun kyytiin, ja nostaa itse laukun takapaksiin.
Taksikuski ärähtää, ei vihaisesti, vaan pikemmin korahtaa, kuin vähän ylipainoinen, kuorsaava mies istuutuessaan autoon mieluisalle matkalle lähtiessä, leukaa alaspäin painaen päästää äännähdyksen, joka ei ole korahdus, niin kuin olisi kyllästynyt tai hermostunut, tai kuolemassa, jos siitä nyt mitään korahdusta edes kuuluu, vaan korahtaen kuten koira. Koira, joka murahtaa saadessaan vielä ylimääräisen luun, ikään kuin jälkiruuaksi, jota ei oikeastaan jaksaisi edes syödä, vaikka herkullista onkin, koira, joka laskee luun hampaistaan maahan ja rojahtaa ei. Ei koirat rojahda. Mies rojahtaa. Istumaan. Mutta eihän auton penkkiin voi rojahtaa. Tai hetkinen, kylläpä voi. Sinne rojahdetaan istumaan sivuttain, suhteessa ajoasentoon, 30 senttiä vapaata pudotusta, tai puoli metriä, riippuu mahan paksuudesta. Uudessa autossa rojahdus pitää suunnitella, erityisesti se, mistä kohtaa ovea ottaa kiinni niin ettei vetäise rojahtaessaan ovea vasempaan polveen. Postiautossa oikeaan. Ja Englannissa. Siellä on vasemmanpuoleinen liikenne, kuten myös Thaimaassa. Voi ottaa kiinni yhtäaikaa ovesta ja hantuukista, jota käytetään rojahduksen vastakohtaisessa tapahtumassa, ähellyksessä.
Taksikuskin päästämä äännähdys muistutti ennemmin kuitenkin murahdusta. Tyytyväisen, kylläisen koiran murahdusta. Koira laskeutuu maahan luu hampaissaan, laskee luun ympärilleen vilkuilematta ja nyt! Nyt kuuluu se ääni, jonka taksikuski päästi! Koira vilkaisee ympärilleen, nuolaisee luuta, jota ainakaan taksikuski ei vie eikä hikinen matkalainen nappaa, luuta, joka on isohkon koiran iki oma luu.
Nyt! Taas! Se ääni! Kurkunpää kiinni tuotettu ääni, murahduksen ja äänellisen uloshengityksen välimuoto, huokauksen ja murahduksen kummallinen sekoitus. Taksikuski painelee nappuloita.
Ja sitten odotetaan. On kolmekymmentä astetta lämmintä ja odotetaan. Taksin ikkunat on kiinni.
Matkalainen ei katso kelloa. Hengittää toooooodella syvään sisään nenän kautta, pidättää hetken ja antaa keuhkojen tyhjentyä, tyhjemmäksi kuin yleensä.
Nyt odotetaan.
Kuski painelee uudestaan nappuloita. Mittarin valotaulussa lukee kahdella isolla kirjaimella EE. Kuski ei käynnistä autoa. Painelee mittarin nappuloita. Odottaa. Hakkaa rattia, nostaa kädet ilmaan ja huutaa.
- Mathothosthlathiethasmarialothothtosjethuth!
Laittaa virrat autoon päälle ja avaa ikkunat. Painelee nappeja uudestaan. Odottaa. Painaa nappeja. Taksikuski hakkaa rattia. Huokaa.
- Can´t go. Jeththuthlathiethaskothiesthoskthiethusmuththos!
- I agree, matkalainen vastaa, mutta ei tunnusta sadatelleensa. Ainakaan ääneen. Alle kymmenen minuuttia aikaa ehtiä bussiin.
- My bus leaves soon. I pay you 20 euros, please let´s go. Hurry, please, matkalainen sanoo.
Taksikuski on hiljaa hetken. Ei käynnistä autoa.
- My boss very angry, sanoo taksikuski aika hiljaisella äänellä.
Sitten he lähtivät. Todella lähtivät. Moottori ulvahtaen. Ohittivat ennen ensimmäistä risteystä yhden poliisiauton ja kuuden minuutin matkalla kaikki ne, jotka eivät olleet mutkan kohdalla. Taksi kurvaili niin että tuntui, oikoi mutkat, tööttäili ja ajoi aivan liian kovaa, mutta tilanteeseen nähden juuri oikein.
Matkan aikana käytiin keskustelu Suomen säästä, Kreikan helteestä, ihasteltiin molempien kotimaiden kauneutta ja ihmisiä. Matkailija kehottaa taksikuskia sanomaan vihaiselle pomolle terveisiä, että taksikuski on hyvä mies ja hän pelasti onnettoman matkalaisen, että tämä ennättää päivän ainoaan bussiin ja tapaamaan rakasta ystävätärtään.
- Or I was going to airport. You saved my trip. Thank you.
- Fak the taxi meter.
Perille saavutaan pari minuuttia ennen bussin lähtöä. On riittävästi aikaa ostaa kioskista lippu, asetella matkatavarat bussin tavaratilaan ja pyytää bussia odottaman kun ihan nopeasti matkalainen kipaisee vessassa. On riittävästi aikaa saada selville, että bussi ei ihan justiinsa mene sinne, minne matkalainen on menossa, mutta lähelle. Muutaman kilometrin päähän.
- Can you call someone to get you? kysyy bussikuski.
Matkalainen hymyilee ja sanoo kävelevänsä, jos matka on alle 5 kilometriä, näyttää peukkua,
- Or I can hitch hike.
- No no no, matkaa ei voi kävellä. Tietä pitkin ei voi kävellä, koska siinä ei ole tilaa.
Bussi lähtee matkaan. Todellakaan tietä ei ole suunniteltu kävelijöille, tuskin edes bussin ja henkilöauton kohtaamiseen.
Matkailija hymyilee ja ajattelee mielissään, että nyt seuraa matkan seikkailuosuus. Puolitoista tuntia aika miettiä mitä tehdä.
Seikkailu on kivaa niin kauan kun on kartta joko puhelimessa tai paperilla ja puhelin, jossa on virtaa ja verkkoyhteydet toimii. Nyt ei ollut. Ei paperikarttaa, puhelimesta akku vähissä ja verkko on huono.
Liftaaminen alkaa tuntua sittenkin huonolta vaihtoehdolta. Kaikki voisi mennä ihan hyvin, mutta ei oikein viitsisi riskeerata.
- AirBnB, hän keksii.
Matkailija lähettää halvimman majapaikan tarjoajalle viestin, jossa kysyy miten pääsee asunnolle pysäkiltä. Majapaikan omistaja vastaa heti ja lupaa tulla hakemaan.
- Tämähän meni helposti, ajattelee matkailija itsekseen, tyytyväisenä nokkeluuteensa.
Matkailija yrittää varata sovelluksen kautta majapaikkaa, mutta verkko ei toimi. Hän hermostuu vähän, koska haluaisi hoitaa heti varauksen kuntoon. Matkailija yrittää katsoa sijaintiaan, mutta puhelin ei jaksa ladata karttaohjelmaa.
Bussi pysähtyy ja kuski vinkkaa matkailijalle merkiksi, että tämä on hänen pysäkkinsä. Matkailija poistuu takaovesta, ottaa matkatavaransa aukinaisesta tavarasäiliöstä, jonka sulkeutuessa bussi jatkaa matkaansa.
- Tä?
Matkailija asettaa kantamuksensa keskellä tien risteystä olevaa puuta ja toteaa, että ei todellakaan ole pysäkillä, ainakaan sellaisella, jonka voisi pysäkiksi tunnistaa. Muistaa sitten ehdottaneensa kuskille, että tämähän voisi viedä hänet lähemmäksi matkailijan päämäärää, meren rannalla olevaa pikkukaupunkia, ei ihan vaikka perille saakka. Matkailija ottaa puhelimen ja näpyttelee viestiä majapaikan omistajalle.
Viesti ei ehdi lähteä. Loppuu akku.