Lankalauantaina Jeesusta ei ole
Lankalauantai. Päivä, jolloin Jeesusta ei ole. Mutta on viisitoista sukulaista ja lemmikkilammas ja sen takajalka, jonka ui luuliemessä särejuuresten kanssa ja etujalka, joka on imeytetty inkivääriin, sipuliin, valkosipuliin, chileihin, kaneliin, jeeraan, paprikaan, korianteriin, kardemummaan, muskottiin ja neilikkaan, heinäsuolaa on riittävästi ja kiitollisuus ja ylähyllyn viiniä, joka ei enää illalla maistu niin hyvältä kun siltä puuttuu seura, joka leikkaa paksuja viipaleita shampanjajuustoa, luostarin olutjuustoa, maturea, paikallistuottajan homejuustoa ja lapsille ohuita goudaviipaleita makealle pääsiäislimpulle ja jalapenoleivälle, jonka polte viipyi suussa vain hetken ja parmesaanileivälle, joka tuoksuu pullalta ja sitruunalta ja siemenleivälle, jota yksi ei syö, tutut tavat ja liikakilot ja jutut politiikasta ja karhunjäljistä, mummojen naururypyt, kolmivuotiaan lauluesitys ja yllättävän hyvää kymppimämmiä kermalla ja pikkuleipiä ja karpalopashaa, mantelipashaa ja sitä perinteistä, jossa on vain voita, kananmunia ja sokeria ja salaattia paprikoilla, tuoreella ananaksella ja tomaateilla ja hunajameloneilla, jotka pienin kaivaa salaattikulhosta ja ukki, joka kumartaa ja huikkaa lähtiessään kiitosta paljon kiitos ja kolahtanut pää ja eno, joka syö vain pienen palan rahkapiirakkaa ja nukkuu hetken istualleen kun puhutaan vaietuista aiheista ja annetaan tunnustusta sosiaalidemokraattiselle aatteelle ja joululta jääneet koristeet, hermokipu ja unohtunut siivous ja vain tämä päivä johon mahtuu liukeneminen omiin oloihin ja väkevä kahvi eikä kukaan taaskaan muista laittaa sokeria pöytään ja neuvoja sisko ja sen tietäjä sisko ja ilman numeroa tehdyt sirkustemppuilut ja toinen ukki, joka kertoo isolla äänellä satuja, sadun kukosta, joka ei pelkää mitään eikä mekäään, koska meillä on tämä päivä, nämä sukulaistet ja päivä, jolloin Jeesusta ei ole ja ilta, jolloin pääsiäisvalkeille kävellessä lapsi sanoo ettei voi mennä eteenpäin jos on maata niskassa ja minä kannan häntä olkapäillä, tulevaisuuttani päivänä, jolloin Jeesusta ei ole.
Lankalauantai. Päivä, jolloin Jeesusta ei ole. Mutta on viisitoista sukulaista ja lemmikkilammas ja sen takajalka, jonka ui luuliemessä särejuuresten kanssa ja etujalka, joka on imeytetty inkivääriin, sipuliin, valkosipuliin, chileihin, kaneliin, jeeraan, paprikaan, korianteriin, kardemummaan, muskottiin ja neilikkaan, heinäsuolaa on riittävästi ja kiitollisuus ja ylähyllyn viiniä, joka ei enää illalla maistu niin hyvältä kun siltä puuttuu seura, joka leikkaa paksuja viipaleita shampanjajuustoa, luostarin olutjuustoa, maturea, paikallistuottajan homejuustoa ja lapsille ohuita goudaviipaleita makealle pääsiäislimpulle ja jalapenoleivälle, jonka polte viipyi suussa vain hetken ja parmesaanileivälle, joka tuoksuu pullalta ja sitruunalta ja siemenleivälle, jota yksi ei syö, tutut tavat ja liikakilot ja jutut politiikasta ja karhunjäljistä, mummojen naururypyt, kolmivuotiaan lauluesitys ja yllättävän hyvää kymppimämmiä kermalla ja pikkuleipiä ja karpalopashaa, mantelipashaa ja sitä perinteistä, jossa on vain voita, kananmunia ja sokeria ja salaattia paprikoilla, tuoreella ananaksella ja tomaateilla ja hunajameloneilla, jotka pienin kaivaa salaattikulhosta ja ukki, joka kumartaa ja huikkaa lähtiessään kiitosta paljon kiitos ja kolahtanut pää ja eno, joka syö vain pienen palan rahkapiirakkaa ja nukkuu hetken istualleen kun puhutaan vaietuista aiheista ja annetaan tunnustusta sosiaalidemokraattiselle aatteelle ja joululta jääneet koristeet, hermokipu ja unohtunut siivous ja vain tämä päivä johon mahtuu liukeneminen omiin oloihin ja väkevä kahvi eikä kukaan taaskaan muista laittaa sokeria pöytään ja neuvoja sisko ja sen tietäjä sisko ja ilman numeroa tehdyt sirkustemppuilut ja toinen ukki, joka kertoo isolla äänellä satuja, sadun kukosta, joka ei pelkää mitään eikä mekäään, koska meillä on tämä päivä, nämä sukulaistet ja päivä, jolloin Jeesusta ei ole ja ilta, jolloin pääsiäisvalkeille kävellessä lapsi sanoo ettei voi mennä eteenpäin jos on maata niskassa ja minä kannan häntä olkapäillä, tulevaisuuttani päivänä, jolloin Jeesusta ei ole.