Satu Pikku-Tildasta
Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli Pikku-Tilda. Pikku-Tildan isä ja äiti olivat hukkuneet talviverkoilla avantoon kolme talvea sitten. Pikku-Tilda oli silloin kaksitoista vuotias ja osasi huolehtia itsestään. Hän osasi keittää ruispuuroa, perunoita ja mehua ja kasvattaa salaatinlehtiä. Kesäksi Pikku-Tilda sai Kuttu-Jussilta vuohen, joka antoi paljon ravitsevaa maitoa. Pikku-Tilda antoi vuohelle nimeksi Mai.
Herukoiden kypsyttyä Pikku-Tilda keitti niistä mehua ja upotti Main vinttikaivoon ja uskoi vihdoin, etteivät isä ja äiti tule rukoilemalla takaisin, kun ei Maikaan tullut.
Sitten Pikku-Tilda keitti Main päästä hyvää sylttyä, sorkista makoisaa rokkaa, ompeli nahasta uudet kengät, jotka myi Kuttu-Jussin tytölle ja lauloi itselleen uuden elämän.
Olipa kerran pieni tyttö, jonka nimi oli Pikku-Tilda. Pikku-Tildan isä ja äiti olivat hukkuneet talviverkoilla avantoon kolme talvea sitten. Pikku-Tilda oli silloin kaksitoista vuotias ja osasi huolehtia itsestään. Hän osasi keittää ruispuuroa, perunoita ja mehua ja kasvattaa salaatinlehtiä. Kesäksi Pikku-Tilda sai Kuttu-Jussilta vuohen, joka antoi paljon ravitsevaa maitoa. Pikku-Tilda antoi vuohelle nimeksi Mai.
Herukoiden kypsyttyä Pikku-Tilda keitti niistä mehua ja upotti Main vinttikaivoon ja uskoi vihdoin, etteivät isä ja äiti tule rukoilemalla takaisin, kun ei Maikaan tullut.
Sitten Pikku-Tilda keitti Main päästä hyvää sylttyä, sorkista makoisaa rokkaa, ompeli nahasta uudet kengät, jotka myi Kuttu-Jussin tytölle ja lauloi itselleen uuden elämän.