Sukukirja
Meidän lastemme elämän vakavimpia terveyttä heikentäviä tekijöitä eivät ole kouluruoka, perjantaieinekset, yletön makeansyönti, isovanhempien sotatraumat ja väkivaltapelit, vaan sukulaiset.
Isänpuolen rutto on Sirkka-täti, joka ryhtyi pitämään enkelipiiriä halattuaan äiti-Mammania ja vaihtoi meidän perheen pahat veret pyhempään. Karjalaismurre muuttui kirjakieleksi ja se teki Sirkka-tädistä teennäisen. Vaatteet vaihtui pellavakaapuihin ja pitkiin käsintehtyihin riistannahkasaappaisiin, jonka nyöreissä kilisi pienet tiu’ut, joiden helinä karkoitti eläimet ja ystävät.
Isänpuolen Vieno-mummu on malaria, jonka lapsenusko sallii kaiken. Ja Pertin. Jeesus oli siunannut Vieno-mummua monenlaisilla armolahjoilla. Hän siunasi myös jokapäiväisen kalja-annoksen lääkkeeksi ahdistukseen ja antoi luvan polttaa marihuanaa nivelkipuihin. Sama Jeesus myös näytti, ettei pilvenpoltto auttanut kipuihin, ja kehoitti myymään marit naapurin rouvalle. Niillä rahoilla saat käydä Amarillossa syömässä monena päivänä.
Leena-täti on iloinen lihava uskovainen. Jokaisessa suvun juhlassa hän jossain vaiheessa kaivaa kitaran esiin ja pitää lyhyen herätyspuheen paikallaolijoille, soittaa ja laulaa ihanan laulun Jeesuksesta, ja liikuttuu omasta laulustaan, joka väräjää hänen sydämessäään kuin isomummun tekemä alatoopi. Suvun nuoret tyrsikivät pitkillä penkeillä, puristavat penkinreunoja etteivät nauraisi ääneen. Aikuisista kukaan ei kykene katsomaan ketään eikä kohdistamaan katsettaan mihinkään, ettei nuorten hysteerisyys tarttuisi.
Enoista toinen on jo kuollut viinavaivoihin ja toinen uskaltautuu tulla sukujuhliin nautittuaan maakellarin nurkalla sen verran viinaa, että puhekyky on mennyt, mutta hymy on jäljellä. Se kestää viisitoista minuuttia, jonka jälkeen eno hoipertaa aittaan nukkumaan. Herää sieltä kahden tunnin päästä ja jokainen sukulainen muistaa ainakin kerran juhlista lähteneen juuri silloin, kun eno tulee aitasta kalsarit jalassa nurkalle kuselle.
Minun lasten isä on viiden sanan mies. Kiitos, anna, syömään, hiljaa ja joo. Niillä se on pärjänny kotioloissa jo kaksikymmentäneljä vuotta.
Minä itse olen elänyt ylikapasiteetilla, ja olen sen verran hullu ja jatkuvasti masentunut, että päätin tappaa itseni, ettei tarvisi lasten minun tähden niin paljon kärsiä. Tulin kuitenkin katumapäälle heti, kun näin, miten hirveästi lapset suree.
Olen yrittänyt monesti karata täältä, mutta aina jään kiinni. Ei auta vaikka miten yritän selittää, että lapset tarvitsevat äitiään, vaikka ovatkin jo täysi-ikäisiä.
H-V Koikkalainen meinasi kerran minut päästää takasin, kun ei kuulema jaksa kuunnella minun juttuja eikä meinaa perässä pysyä.
H-V Koikkalainen on minun henkilökohtainen enkelini, joka ei suostu kertomaan mitä H-V sukunimen edessä tarkoittaa. Ei kuulema tarkoita Helvetin Vittumaista, jota ehdotin silloin, kun hän nappasi minut kiinni takaisinmenoportilla juuri, kun olin päässyt livahtamaan kahden enkelin ohi lahjottuani tätä ennen kolme vartijaa. Jouduin puhutteluun, jossa Jumala sanoi, että elämän tarkoitus on kuoleminen ja se on minun osaltani nyt täytetetty, mutta toisaalta ymmärtää hyvin, miksi haluan takaisin maan päälle. Lupasi harkita poispäästämistä sitten, kun vähän rauhoitun. Ja lopetan marihuanan myymisen C-rapussa enkä vastustele lääkkeitten ottamista.
Kyllä minä sen ymmärrän.
Mutta en hyväksy.
Olen järjestänyt huomiseksi minulle tukikonsertin, että pääsisin pois täältä. Juttelin Leonardin kanssa, ja se lupasi tulla pääesiintyjäksi! Siitä tulee mahtava tapahtuma.
Uskon, että Hallelujah sulattaa Jumalankin sydämen ja oikeus ja kohtuus toteutuu! Ei ole mielestäni liikaa pyydetty Jumalalta, jolle kaikki on mahdollista.
Meidän lastemme elämän vakavimpia terveyttä heikentäviä tekijöitä eivät ole kouluruoka, perjantaieinekset, yletön makeansyönti, isovanhempien sotatraumat ja väkivaltapelit, vaan sukulaiset.
Isänpuolen rutto on Sirkka-täti, joka ryhtyi pitämään enkelipiiriä halattuaan äiti-Mammania ja vaihtoi meidän perheen pahat veret pyhempään. Karjalaismurre muuttui kirjakieleksi ja se teki Sirkka-tädistä teennäisen. Vaatteet vaihtui pellavakaapuihin ja pitkiin käsintehtyihin riistannahkasaappaisiin, jonka nyöreissä kilisi pienet tiu’ut, joiden helinä karkoitti eläimet ja ystävät.
Isänpuolen Vieno-mummu on malaria, jonka lapsenusko sallii kaiken. Ja Pertin. Jeesus oli siunannut Vieno-mummua monenlaisilla armolahjoilla. Hän siunasi myös jokapäiväisen kalja-annoksen lääkkeeksi ahdistukseen ja antoi luvan polttaa marihuanaa nivelkipuihin. Sama Jeesus myös näytti, ettei pilvenpoltto auttanut kipuihin, ja kehoitti myymään marit naapurin rouvalle. Niillä rahoilla saat käydä Amarillossa syömässä monena päivänä.
Leena-täti on iloinen lihava uskovainen. Jokaisessa suvun juhlassa hän jossain vaiheessa kaivaa kitaran esiin ja pitää lyhyen herätyspuheen paikallaolijoille, soittaa ja laulaa ihanan laulun Jeesuksesta, ja liikuttuu omasta laulustaan, joka väräjää hänen sydämessäään kuin isomummun tekemä alatoopi. Suvun nuoret tyrsikivät pitkillä penkeillä, puristavat penkinreunoja etteivät nauraisi ääneen. Aikuisista kukaan ei kykene katsomaan ketään eikä kohdistamaan katsettaan mihinkään, ettei nuorten hysteerisyys tarttuisi.
Enoista toinen on jo kuollut viinavaivoihin ja toinen uskaltautuu tulla sukujuhliin nautittuaan maakellarin nurkalla sen verran viinaa, että puhekyky on mennyt, mutta hymy on jäljellä. Se kestää viisitoista minuuttia, jonka jälkeen eno hoipertaa aittaan nukkumaan. Herää sieltä kahden tunnin päästä ja jokainen sukulainen muistaa ainakin kerran juhlista lähteneen juuri silloin, kun eno tulee aitasta kalsarit jalassa nurkalle kuselle.
Minun lasten isä on viiden sanan mies. Kiitos, anna, syömään, hiljaa ja joo. Niillä se on pärjänny kotioloissa jo kaksikymmentäneljä vuotta.
Minä itse olen elänyt ylikapasiteetilla, ja olen sen verran hullu ja jatkuvasti masentunut, että päätin tappaa itseni, ettei tarvisi lasten minun tähden niin paljon kärsiä. Tulin kuitenkin katumapäälle heti, kun näin, miten hirveästi lapset suree.
Olen yrittänyt monesti karata täältä, mutta aina jään kiinni. Ei auta vaikka miten yritän selittää, että lapset tarvitsevat äitiään, vaikka ovatkin jo täysi-ikäisiä.
H-V Koikkalainen meinasi kerran minut päästää takasin, kun ei kuulema jaksa kuunnella minun juttuja eikä meinaa perässä pysyä.
H-V Koikkalainen on minun henkilökohtainen enkelini, joka ei suostu kertomaan mitä H-V sukunimen edessä tarkoittaa. Ei kuulema tarkoita Helvetin Vittumaista, jota ehdotin silloin, kun hän nappasi minut kiinni takaisinmenoportilla juuri, kun olin päässyt livahtamaan kahden enkelin ohi lahjottuani tätä ennen kolme vartijaa. Jouduin puhutteluun, jossa Jumala sanoi, että elämän tarkoitus on kuoleminen ja se on minun osaltani nyt täytetetty, mutta toisaalta ymmärtää hyvin, miksi haluan takaisin maan päälle. Lupasi harkita poispäästämistä sitten, kun vähän rauhoitun. Ja lopetan marihuanan myymisen C-rapussa enkä vastustele lääkkeitten ottamista.
Kyllä minä sen ymmärrän.
Mutta en hyväksy.
Olen järjestänyt huomiseksi minulle tukikonsertin, että pääsisin pois täältä. Juttelin Leonardin kanssa, ja se lupasi tulla pääesiintyjäksi! Siitä tulee mahtava tapahtuma.
Uskon, että Hallelujah sulattaa Jumalankin sydämen ja oikeus ja kohtuus toteutuu! Ei ole mielestäni liikaa pyydetty Jumalalta, jolle kaikki on mahdollista.